Jörg Zink: Syntymäpäiväsi olkoon juhla
Sinulla on syntymäpäivät, ja minä seison kukkakimppu oikeassa ja paketti vasemmassa kourassa ovesi takana ja painan soittokelloa.
Ei ole kuin muutama päivä siitä, kun minulla itselläni oli syntymäpäivä. Se oli iloinen iltapäivä, muutamia vieraita. Illalla, kun olin taas yksin, ajattelin vielä pari asiaa, ja kun nyt seison tässä kukat kourassa, arvelen, että voisimme jakaa jotain keskenämme.
Mehän emme tiedä paljon toisistamme, ja melkein aina on jokin ovi välillämme, kynnys ainakin. Astukaamme siis kynnyksen yli.
Nämä kukat ovat ystävyyteni merkki. Ne tulevat sydämestä.
Pöydällä valkea liina. Juhlallista. Kaapin päällä pari sirosti paketoitua lahjaa. Keskellä kynttilä. Merkkejä onnentoivotuksista, jotka sanoin tai sanoitta tahtoisivat tavoittaa sinut.
Ehkä vähän sen tapaista kuin kirjoitus erään vanhan talon päädyssä: "Onnesi olkoon alati uusi, tarvitset siihen seikkaa kuusi: Jumalan armon, terveyden, puolison, vuoteen lämpöisen, tuhannen markkaa puutteeseen ja sen, että pääset taivaaseen!"
Tai tämä toinen vanhantoivotus: "Säilyköön sydämessäsi kallisarvoinen muisto kaikista hyvistä asioista mitä elämässäsi on ollut. Kaikki hyvät lahjat varttukoot sinussa. Olkoon elämässäsi iloa niin paljon, että ne joita rakastat, tulevat sinusta iloisiksi. Ja jokaiseen juhlaasi riittäkööt niitä jotka sanovat sinulle: Ihanaa, että olet olemassa!"
Kohotan siis lasini ja sanon: Helähtäköön sydämesi niin kuin tämä lasi, joka on hauras ja haavoittuvainen niin kuin kaikki mikä tässä maailmassa tarvitsee huolehtivaa kättä. Ota vastaan Jumalan hyvyys ja rikkaus koko sielullasi ja ruumiillasi.
Jospa aina näkisit valoa, pimeässäkin, ja varsinkin silloin. Ilo täyttäkööt sinut ja seuratkoon sinua, kunnes tämän elämän juhlat on vietetty loppuun ja alkaa uusi juhla. En toivota sinulle "kaikkea hyvää!" - se voisi olla liikaa.
|
